Tomaatit ja kalat kasvavat biojäte-energialla

Taloyhtiön biojäteastiaan kerätyistä biojätteistä tuotetaan Uudessakaupungissa biokaasua ja lannoitteita. Näistä saadaan hyöty irti kasvihuoneissa, kalakasvatuslaitoksessa ja lähialueen pelloilla. Tulevaisuudessa Biolinjan toimitusjohtajan näkökentässä siintävät myös mansikat.

Turun ja Salon seudulta taloyhtiöissä kerätty biojäte on vuoden vaihteesta lähtien hyödynnetty Uudessakaupungissa. Tähän mennessä biojätettä on Topinojan välivarastosta kuljetettu kasitietä Ukiin yhteensä 5000 tonnia, ja määrä on kasvamaan päin. Jätteiden määränpää on Biolinjan biokaasulaitos Muinaistenmäellä. Siellä lautastähteet ja muut kodin ruokajätteet käsitellään yhdessä elintarviketeollisuudesta ja maataloudesta tulevien maatuvien jätteiden kanssa. Kodissa syntyvät biojätteet vievät noin puolet laitoksen kapasiteetista.

Ensin biojätteet kulkevat murskaimen läpi, ja massasta erotellaan sinne kuulumattomat esineet. Murskattu biojäte syötetään kaasureaktoriin ja mädätysprosessi voi alkaa. Biolinjan perustaja Rami Salminen kertoo, että biojäte on pääosin hyvin lajiteltua mutta että siitä löytyy ”todella paljon haarukoita ja veitsiä”. Myös suuret luut, hiekka ja kivet haittaavat biojätteen murskausta, joten niitä biojätteisiin ei tulisi laittaa. Reaktorissa bakteerit mädättävät massan hapettomassa tilassa ja siitä syntyy metaania, josta Biolinja tuottaa lämpöä ja sähköä omassa generaattorissa. Lämmöstä ja sähköstä suurin osa käytetään omien toimintojen pyörittämiseen. Jos syntyy ylijäämää, se myydään valtakunnalliseen verkkoon.

Ravinteiden ja lämmön kierto

Biolinja käyttää energiaa lämmittämään suurta kasvihuonetta, jossa tänä vuonna kasvaa ensi kertaa tomaatteja, tilliä ja salaattia. Keväällä ja syksyllä Kasvihuoneen hukkalämmöllä lämmitetään kasvihuoneen alla sijaitsevaa kalankasvatuslaitosta, jossa suurissa altaissa kasvatetaan lähes neljäsosa suomessa myytävistä siioista. Kalat taas tuottavat hengittäessään hiilidioksidia, joka hyödynnetään kasvihuoneessa. Kalankasvatuslaitoksen vedenpuhdistamoa pyöritetään omalla sähköllä ja kalankasvatuksessa syntyvä ravinnepitoinen vesi syötetään kasvihuoneeseen, jossa vihannekset sitovat kasvaessaan vedessä olevat ravinteet. Mitään muita lannoitteita ei tarvita. Kasvihuoneessa sekä kalankasvatuksessa syntyvät biojätteet kuljetetaan luonnollisesti takaisin biokaasulaitokseen.

Mädätyksen lopputuotteena syntyy myös kiintoainesta, joka jalostetaan lannoitteeksi. Lisäksi reaktorista tulevaa typpipitoista vettä johdetaan joko suoraan putkia pitkin, tai viedään tankkiautoilla, lannoittamaan lähialueen peltoja.

Salmisen tavoitteena on mahdollisimman tehokas kierto, jossa missään vaiheessa energiaa, lämpöä tai ravinteita ei tarvitse hukata. Biokaasulaitos ei sinänsä ole mikään uniikki laitos, mutta se, että lopputuotteita käytetään paikan päällä niin laajasti, ympäristöystävällisesti ja kekseliäästi hyödyksi sen sijaan on.

Kaikki alkoi kalansuolista

Kaiken tämän takana on peloton ja yritteliäs henkilö. Rami Salminen aloitti kalankasvatusuransa isänsä ja setänsä oppipoikana Saaristomeren Kala Oy:n kalankasvattamoilla Suomessa ja Ruotsissa. Kalantuotannossa Salmista häiritsi se, ettei kalan suolia ja perkuujätteitä voitu hyödyntää. Niinpä hän päätti tuottaa öljyisistä perkuujätteistä biodieseliä.

– Kun sana levisi, että minä ajelen kalan suolilla, niin muutkin innostuivat asiasta, Salminen muistelee.

Vuonna 2006 yhtiö, joka nykyään on nimeltään Sybimar, siirtyi yhä vahvemmin viljelytekniikasta biopolttoaineiden valmistukseen. Salmiselle tarjottiin jatkuvasti paljon eri orgaanisia jätteitä käsittelyyn, joista ei voinut valmistaa bioöljyä. Silloin Salmiselle syntyi ajatus biokaasulaitoksesta, koska se soveltuu monen orgaanisen jätteen mädätykseen. Yhtiö Biolinja Oy syntyi ja biokaasulaitos valmistui bioöljytuotannon rinnalle vuonna 2010. Samalla Salminen näki mahdollisuuden hyödyntää laitoksesta saatavia tuotteita hyödyksi kalankasvatuksessa, ja pikkuhiljaa siihen rinnalle tuli myös kasvihuone täydentämään ravinteiden ja energian kiertokulkua. Tällä hetkellä Sybimar ja siihen kuuluvat yhtiöt työllistävät yhteensä parisenkymmentä henkilöä.

Sybimar on vuodesta 2010 kuulunut Meriaura Group -konserniin. Maailman merillä kulkee muun muassa yksi iso konsernin rahtialus, joka käyttää Sybimarin biopolttoainetta, eli kaloista ja elintarviketeollisuuden ja ravintoloiden rasvoista valmistettua polttoainetta.

Kantapään kautta

Se, että Salminen on alalle täysin itseoppinut ei ole häntä estänyt.

– Voi olla, että jos olisin tiennyt, mitä minä oikein olen tekemässä, niin en olisi ehkä tähän ryhtynyt, Salminen toteaa.

– Kantapään kautta opitut asiat ovat joskus turhan kalliita, hän hymyilee.

Yritteliäisyydestä kertoo myös se, että alueella sijaitsee konepaja, jossa valmistetaan kalanviljelyn laitteistoja myyntiin. Pajassa korjataan, muokataan ja valmistetaan myös omaan käyttöön laitteita ja putkistoja. Alueella on käytössä muun muassa modifioitu Lapin Kullan entinen hiivahuone. Paljon tehdään itse, varsinkin jos sitä ei muualta saa.

Ainakin yksi Salmisen visioista on vielä toteutumatta. Mansikat.

– Syksyllä kasvihuoneessa käynnistyy mansikoiden viljelykokeilu, Salminen kertoo ja on selvää, että tätä hän on odottanut jo kauan.